Lue lisää: Käypä hoito
Systolisen vajaatoiminnan lääkehoito: ACE/ATR/MRA
Pääperiaatteet
-
ACE:n estäjiä tai angiotensiinireseptorin salpaajia ja beetasalpaajia tulee käyttää kaikille potilaille systolisen sydämen vajaatoiminnan (HFrEF) lääkehoidossa (EF<35%).
-
Mikäli ACE-estäjä ei sovi (yskä n. 5%:lla potilaista), voidaan käyttää vaihtoehtoisesti ATR-salpaajalääkitystä.
-
Lääkitys tulee aloittaa heti, kun sydämen vajaatoiminta on todettu (jo ennen kuin lopullinen diagnoosi on selvillä).
-
Lääkitys aloitetaan pienellä annoksella ja nostetaan asteittain.
-
Tavoitteena on siedetty maksimiannos
-
Ei elämänlaatua merkittävästi vähentävää huimausta
-
Ei vaikeaa hyperkalemiaa (K<5.5)
-
-
Sydämen vajaatoiminnan ennustetta parantava ja sairaalahoitaja vähentävä lääkitys tulee aloittaa myös iäkkäille, mutta tällöin tavoiteannokset ovat usein pienempiä munuaisfunktion alentumisesta johtuen.
-
Sairaalahoidossa annosnostot voidaan tehdä 1-2 päivän välein.
-
Avohoidossa annosnostot tehdään yleensä 1-2 viikon välein.
-
Diureetteja kuuluu käyttää potilaille, joilla on nestekertymiä.
-
Furesemidin aloitusannos on yleensä 20-40mg x 1-2
- Mineralokortikoidireseptorin salpaaja (MRA; spironolaktoni tai eplerenoni) tulee edellä mainittujen lääkkeiden aloittamisen ja annoksen säätämisen jälkeen aloittaa, jos ejektiofraktio on < 35%
Lääkehoito
Systolinen vajaatoiminta
Lue lisää: Käypähoito
KUVA: VUOKAAVIO: PDF sivu 32. Systolinen vajaatoiminta.
Lääkehoito
Systolisen vajaatoiminnan hoidossa käytettyjen lääkkeiden annostukset
Lue lisää: Käypähoito
Lääkeryhmä | Aloitusannos | Tavoiteannos | Vaikutus ennusteeseen | Vaikutus oireisiin | Käyttö vanhuksilla | Käyttö liitännäissairauksien kanssa |
ACE:n estäjät | ||||||
Enalapriili |
2,5 mg x 2 |
10–20 mg x 2 |
+ | + |
Puolita aloitusannos. Suurenna annosta vain, jos edellinen annos on ollut hyvin siedetty. |
Munuaisten vajaatoiminta: Aloita varovaisesti. Suurenna annosta hitaasti. Seuraa munuaisten toimintaa. |
Lisinopriili |
2,5–5,0 mg x 1 |
20–35 mg x 1 |
||||
Perindopriili |
4–5 mg x 1 |
8–10 mg x 1 |
||||
Ramipriili |
1,25 mg x 1 |
5 mg x 2 |
||||
Angiotensiinireseptorin salpaajat |
||||||
Losartaani |
12,5 mg x 1 |
150 mg x 1 |
+ | + |
Annostusta ei tarvitse yleensä pienentää. |
Munuaisten vajaatoiminta: Aloita varovaisesti. Suurenna annosta hitaasti. Seuraa munuaisten toimintaa. |
Kandesartaani |
4 mg x 1 |
32 mg x 1 |
||||
Valsartaani |
40 mg x 2 |
160 mg x 2 |
||||
Beetasalpaajat |
||||||
Bisoprololi |
1,25 mg x 1 |
10 mg x 1 |
+ | (+) |
Annostusta ei tarvitse yleensä pienentää. |
Munuaisten vajaatoiminta: Annostusta ei tarvitse muuttaa. Keuhkoahtaumatauti: Käytä selektiivisiä beetasalpaajia (bisoprololi, nebivololi, metoprololi). Astma: Vältä käyttöä, jos potilaalla on vaikea astma. |
Karvediloli |
3,125 mg x 2 |
25–50 mg x 2 |
||||
Metoprololi |
12,5 mg x 1 |
190 mg x 1 |
Mineralokortikoidireseptorinreseptorin salpaaja (MRA)
|
||||||
Spironolaktoni |
12,5 mg x 1 |
25–50 mg x 1 |
Annostusta ei tarvitse yleensä pienentää. Varo hyperkalemiaa. |
Munuaisten vajaatoiminta: Aloita varovaisesti. Suurenna annosta hitaasti. Seuraa munuaisten toimintaa. Varo hyperkalemiaa. |
||
Eplerenoni |
25 mg x 1 |
|
+ | + |
|
|
Muut lääkkeet |
||||||
Digoksiini |
Yksilöllinen (0,625–0,25 mg x 1) |
Sovita seerumin digoksiinipitoisuuden mukaan, tavoite 0,64– 1,15 nmol/l. |
+/- |
(+) |
Seuraa seerumin digoksiinipitoisuutta ja säädä annos sen mukaan. |
Käytä varovaisesti. Seuraa seerumin digoksiinipitoisuutta säännöllisesti. Varo hypokalemiaa. |
Ivabradiini |
5 mg x 2 |
Jos 2 viikon kuluttua syke > 60 /min -> 7,5 mg x 2, jos syke < 50/min -> annos 2,5 mg x 2. |
(+) | + |
Aloita annoksella 2,5 mg x 2. |
Ei annosmuutosta. Älä kuitenkaan käytä, jos Krea- Cl on alle 15 ml/min.
|
ARNI-salpaajat |
||||||
Sakubitriili/valsartaani |
49/51 mg x 2 |
97/103 mg x 2 |
+ | + |
Annos on säädettävä munuaistoiminnan mukaan |
eGFR < 30: Aloitusannos on 24 mg/26 mg x 2 |
Lääkehoito
Tavallisia ACE/ATR/MRA/ARNI -lääkehoidon haasteita
Lue lisää: Käypähoito
- Kreatiniini- ja K-arvoa suositellaan seurattavaksi jokaisen annosnoston jälkeen (1–2 viikon ja 4 viikon kuluttua).
- Potilaan munuaisfunktiota tulee ensisijaisesti arvioida laskemalla eGFR.
- Jos potilaan lähtö eGFR < 30 ml/min/1,73m2 tai seerumin K > 5,0 mmol ennen lääkkeen käyttöä, tulee lääkitys aloittaa varovasti ja tiuhaan K ja kreatiniinia seuraten.
Kreatiniininousu
- Lääkehoidot vähentävät munaisten perfuusiota ja siksi kreatiniinin nousua tulee käytännössä kaikille potilaille.
- Jos kreatiniiniarvon nousu on
- >1.5X, tulee kreatiniini kontrolloida 1 viikon kuluttua, eikä annosta tule nostaa
- >2X, tulee viimeksi aloitettu lääke (ACE/ATR/MRA/ARNI) tauottaa ja kontrolloida kreatiniini 1 viikon kuluttua.
Hyperkalemia
- Jos K-arvo on annosnoston jälkeen 1-2 viikon kuluttua
- > 5.0-5.5: ei annosta tule nostaa vaan kontrolloida K-arvo 2-4 viikon kuluttua ja sitten 3kk välein.
- > 5.5: tulee annosta vähentää (lääkkeestä, joka viimeksi aloitettu) ja kontrolloida K-arvo 1 viikon kuluttua.
- > 6.0: lääke tulee tauottaa ja kontrolloida tilanne 1-2 päivän kuluttua.
Hypotonia
- Oireettomasta hypotoniasta ei tule välittää. Yleensä > 100 mmHg systolinen verenpaine on riittävä.
- Hyvin vaikeassa vajaatoiminnassa potilaat ovat usein tottuneet systoliseen verenpaineeseen > 80-90 mmHg.
- Jos potilaalla on selvästi elämänlaatua vähentävä matala verenpaine, voidaan annosta vähentää samalla selittäen potilaalle ennustelääkkeiden hyöty.
Vasemman kammion diastolisen vajaatoiminnan hoito (HFpEF ja HFmrEF, EF > 40%)
Toisin kuin systolisessa sydämen vajaatoiminnassa, diastolisessa vajaatoiminnassa lääkehoitojen vaikutus potilaiden ennusteeseen on yksittäisissä tutkimuksissa ollut vähäinen.
Lääkehoito painottuu oireiden ja syysairauksien hoitoon.
- Tärkeimmät syysairaudet ovat hypertonia, eteisvärinä ja sepelvaltimotauti (sydänlihasiskemia)
Diureeteilla hoidetaan hypervolemiaa, mutta pyritään välttämään hypovolemiaa.
- Hypovolemia pienentää entisestään pientä iskutilavuutta.
Spironolaktonilla (MRA) on todettu sairaalahoitoja vähentävää vaikutusta ja parantaa elämänlaatua
- Hyperkalemiariski kuitenkin kasvaa merkittävästi, joten elektrolyyttejä on seurattava säännöllisesti ja annosnostojen jälkeen
Kandesartaanilla (ATR-salpaaja) on todettu sairaalahoitoja vähentävää vaikutusta.
Beetasalpaajilla voi olla enintään vähäinen vaikutus ennusteeseen, tutkimustulokset ovat ristiriistaisia ja liian matalasta syketaajuudesta on haittaa.
- Käytetään, jos lääkkeelle on syysairauksen pohjalta indikaatio, kuten nopea eteisvärinä.
Eteisvärinä usein ongelmana.
- Sinusrytmin säilyttämisestä on hyötyä.
-
- Tarvittaessa estolääkitys tai ablaatiohoito.
- Kroonisen eteisvärinän sopiva taajuus levossa 60-100 /min.
Säännöllinen liikunta ja laihdutus, jos ylipainoa.
(huom! lisää sisäinen linkki ylläolevaan liikunta-sanaan pdf. sivu 84
Oikean kammion vajaatoiminnan hoito
Usein syynä vasemman kammion vajaatoiminta (esim. vasemman puoleiset läppäviat).
- Etenkin diastolisen vajatoiminnan edetessä kehittyy keuhkovaltimotason nousua, mikä kuormittaa oikeaa kammiota.
Diureetteilla hoidetaan kongestiota ja hypervolemiaa.
- Yleensä tarvitaan loop-diureettia eli furosemidia.
- Merkittävä suolistoturvotus huonontaa p.o. – furosemidin tehoa, jolloin tarvitaan parenteraalista hoitoa (akuutti dekompensaatio).
- MRA (spironolaktoni) voi olla hyödyllinen, etenkin jos maksakongestio + sekundaarinen hyperaldostenismi.
Hypovolemia on tavallinen ongelma.
- Oikean kammion pumppaus nopeasti huononee -> vasemman kammion esikuorma jää pieneksi -> iskutilavuus entisestään pienenee ->munuaisten verenkierto vähenee ja diureesi hiipuu
- Ongelmaa pahentaa tilanteeseen nähden liian matala syketaajuus
- Minuuttitilavuus = iskutilavuus x syketaajuus
- Liian suureksi jäänyt diureettiannos dekompensaatiojakson jälkeen.
Lääkehoito
Kudosraudan puutos ja sen korjaaminen
Lue lisää: Ferinject lääkeohje/ Raudanpuuteanemia/ etiologia ja liittännäissairaudet
Kuva: Sydämen systolisessa vajaatoiminnassa kudosraudan puutteen korjaaminen parantaa toimintakykyä ja vähentää sairaalahoidon tarvetta. PDF sivu 38.
+ lisää sisäinen linkki etiologia ja liitännäissairaudet, pdf sivu 25
Systolisen vajaatoiminnan lääkehoito: muut lääkkeet
-
ATR-salpaajan ja neprilyysiestäjän yhdistelmähoito voidaan systolisessa sydämen vajaatoiminnassa ottaa käyttöön ACE-estäjän tai ATR-salpaajan tilalle niillä potilailla, joilla on edellä mainitusta lääkityksestä huolimatta vielä haittaavia sydämen vajaatoiminnan oireita, kun
-
EFon<35%
-
NYHA-luokka 2-4 ja
-
ACE-estäjä tai ATR-salpaaja ollut aiemmin käytössä.
-
Hoidon aloittaa ja erityiskorvaushakemuksen tekee erikoissairaanhoito.
-
Hoito parantaa näiden potilaiden ennustetta ja vähentää sairaalahoidon tarvetta verrattuna ACE-estäjälääkitykseen.
-
Myös ATR-salpaajan ja neprilyysiestäjän yhdistelmähoito voi nostaa kreatiniinia ja aiheuttaa hyperkalemiaa.
-
-
Sinusrytmissä oleville systolista sydämen vajaatoimintaa sairastaville, joiden syke on nopea maksimaalisesta beetasalpaaja-annoksesta huolimatta, voidaan aloittaa ivabradiinilääkitys.
-
käytetään kuitenkin harvoin, koska lääkkeelle ei ole korvattavuutta
-
- Digoksiinilääkitystä (maksimiannos 0.125mg/vrk) voidaan harkita eteisvärinässä oleville sydämen vajaatoimintapotilaille, joiden syke on maksimaalisesta muusta lääkehoidosta huolimatta liian nopea (levossa > 100).