Lääkehoito

Lue lisää: Käypä hoito 

Systolisen vajaatoiminnan lääkehoito: ACE/ATR/MRA

Pääperiaatteet

  • ACE:n estäjiä tai angiotensiinireseptorin salpaajia ja beetasalpaajia tulee käyttää kaikille potilaille systolisen sydämen vajaatoiminnan (HFrEF) lääkehoidossa (EF<35%).

  • Mikäli ACE-estäjä ei sovi (yskä n. 5%:lla potilaista), voidaan käyttää vaihtoehtoisesti ATR-salpaajalääkitystä.

  • Lääkitys tulee aloittaa heti, kun sydämen vajaatoiminta on todettu (jo ennen kuin lopullinen diagnoosi on selvillä).

  • Lääkitys aloitetaan pienellä annoksella ja nostetaan asteittain.

  • Tavoitteena on siedetty maksimiannos

    • Ei elämänlaatua merkittävästi vähentävää huimausta

    • Ei vaikeaa hyperkalemiaa (K<5.5)

  • Sydämen vajaatoiminnan ennustetta parantava ja sairaalahoitaja vähentävä lääkitys tulee aloittaa myös iäkkäille, mutta tällöin tavoiteannokset ovat usein pienempiä munuaisfunktion alentumisesta johtuen.

  • Sairaalahoidossa annosnostot voidaan tehdä 1-2 päivän välein.

  • Avohoidossa annosnostot tehdään yleensä 1-2 viikon välein.

  • Diureetteja kuuluu käyttää potilaille, joilla on nestekertymiä.

  • Furesemidin aloitusannos on yleensä 20-40mg x 1-2

  • Mineralokortikoidireseptorin salpaaja (MRA; spironolaktoni tai eplerenoni) tulee edellä mainittujen lääkkeiden aloittamisen ja annoksen säätämisen jälkeen aloittaa, jos ejektiofraktio on < 35%

 

Lääkehoito

Systolinen vajaatoiminta

Lue lisää: Käypähoito

KUVA: VUOKAAVIO: PDF sivu 32. Systolinen vajaatoiminta.

Lääkehoito

Systolisen vajaatoiminnan hoidossa käytettyjen lääkkeiden annostukset 

Lue lisää: Käypähoito

Lääkeryhmä   Aloitusannos Tavoiteannos Vaikutus ennusteeseen Vaikutus oireisiin  Käyttö vanhuksilla  Käyttö liitännäissairauksien kanssa 
ACE:n estäjät 

Enalapriili

2,5 mg x 2

10–20 mg x 2

+ +

Puolita aloitusannos. Suurenna annosta vain, jos edellinen annos on ollut hyvin siedetty.

Munuaisten vajaatoiminta: Aloita varovaisesti. Suurenna annosta hitaasti. Seuraa munuaisten toimintaa.

Lisinopriili

2,5–5,0 mg x 1

20–35 mg x 1

Perindopriili

4–5 mg x 1

8–10 mg x 1

Ramipriili

1,25 mg x 1

5 mg x 2

Angiotensiinireseptorin salpaajat

Losartaani

12,5 mg x 1

150 mg x 1

+ +

Annostusta ei tarvitse yleensä pienentää.

Munuaisten vajaatoiminta: Aloita varovaisesti. Suurenna annosta hitaasti. Seuraa munuaisten toimintaa.

Kandesartaani

4 mg x 1

32 mg x 1

Valsartaani

40 mg x 2

160 mg x 2

Beetasalpaajat

Bisoprololi

1,25 mg x 1

10 mg x 1

+ (+)

Annostusta ei tarvitse yleensä pienentää.

Munuaisten vajaatoiminta: Annostusta ei tarvitse muuttaa.          Keuhkoahtaumatauti: Käytä selektiivisiä beetasalpaajia (bisoprololi, nebivololi, metoprololi).           Astma: Vältä käyttöä, jos potilaalla on vaikea astma.

Karvediloli

  3,125 mg x 2

25–50 mg x 2

Metoprololi

12,5 mg x 1

190 mg x 1

Mineralokortikoidireseptorinreseptorin salpaaja (MRA)

 

Spironolaktoni

12,5 mg x 1

25–50 mg x 1

   

Annostusta ei tarvitse yleensä pienentää. Varo hyperkalemiaa.

Munuaisten vajaatoiminta: Aloita varovaisesti. Suurenna annosta hitaasti. Seuraa munuaisten toimintaa. Varo hyperkalemiaa.

Eplerenoni

25 mg x 1

 

+ +

 

 

Muut lääkkeet

Digoksiini

Yksilöllinen (0,625–0,25 mg x 1)

Sovita seerumin digoksiinipitoisuuden mukaan, tavoite 0,64– 1,15 nmol/l.

+/-

(+)

Seuraa seerumin digoksiinipitoisuutta ja säädä annos sen mukaan.

Käytä varovaisesti. Seuraa seerumin digoksiinipitoisuutta säännöllisesti. Varo hypokalemiaa.

Ivabradiini

5 mg x 2

Jos 2 viikon kuluttua syke > 60 /min -> 7,5 mg x 2, jos syke < 50/min -> annos 2,5 mg x 2.

(+) +

Aloita annoksella 2,5 mg x 2.

Ei annosmuutosta. Älä kuitenkaan käytä, jos Krea- Cl on alle 15 ml/min.

 

ARNI-salpaajat

Sakubitriili/valsartaani

49/51 mg x 2

97/103 mg x 2

+ +

Annos on säädettävä munuaistoiminnan mukaan

eGFR < 30: Aloitusannos on 24 mg/26 mg x 2

Lääkehoito

Tavallisia ACE/ATR/MRA/ARNI -lääkehoidon haasteita 

Lue lisää: Käypähoito

  • Kreatiniini- ja K-arvoa suositellaan seurattavaksi jokaisen annosnoston jälkeen (1–2 viikon ja 4 viikon kuluttua).
  • Potilaan munuaisfunktiota tulee ensisijaisesti arvioida laskemalla eGFR.
  • Jos potilaan lähtö eGFR < 30 ml/min/1,73m2 tai seerumin K > 5,0 mmol ennen lääkkeen käyttöä, tulee lääkitys aloittaa varovasti ja tiuhaan K ja kreatiniinia seuraten.

Kreatiniininousu

  • Lääkehoidot vähentävät munaisten perfuusiota ja siksi kreatiniinin nousua tulee käytännössä kaikille potilaille.
  • Jos kreatiniiniarvon nousu on
    • >1.5X, tulee kreatiniini kontrolloida 1 viikon kuluttua, eikä annosta tule nostaa
    • >2X, tulee viimeksi aloitettu lääke (ACE/ATR/MRA/ARNI) tauottaa ja kontrolloida kreatiniini 1 viikon kuluttua.

Hyperkalemia

  • Jos K-arvo on annosnoston jälkeen 1-2 viikon kuluttua
    • > 5.0-5.5: ei annosta tule nostaa vaan kontrolloida K-arvo 2-4 viikon kuluttua ja sitten 3kk välein.
    • > 5.5: tulee annosta vähentää (lääkkeestä, joka viimeksi aloitettu) ja kontrolloida K-arvo 1 viikon kuluttua.
    • > 6.0: lääke tulee tauottaa ja kontrolloida tilanne 1-2 päivän kuluttua.

Hypotonia

  • Oireettomasta hypotoniasta ei tule välittää. Yleensä > 100 mmHg systolinen verenpaine on riittävä.
  • Hyvin vaikeassa vajaatoiminnassa potilaat ovat usein tottuneet systoliseen verenpaineeseen > 80-90 mmHg.
  • Jos potilaalla on selvästi elämänlaatua vähentävä matala verenpaine, voidaan annosta vähentää samalla selittäen potilaalle ennustelääkkeiden hyöty. 

Vasemman kammion diastolisen vajaatoiminnan hoito (HFpEF ja HFmrEF, EF > 40%) 

Toisin kuin systolisessa sydämen vajaatoiminnassa, diastolisessa vajaatoiminnassa lääkehoitojen vaikutus potilaiden ennusteeseen on yksittäisissä tutkimuksissa ollut vähäinen.

Lääkehoito painottuu oireiden ja syysairauksien hoitoon.

  • Tärkeimmät syysairaudet ovat hypertonia, eteisvärinä ja sepelvaltimotauti (sydänlihasiskemia)

Diureeteilla hoidetaan hypervolemiaa, mutta pyritään välttämään hypovolemiaa.

  • Hypovolemia pienentää entisestään pientä iskutilavuutta.

Spironolaktonilla (MRA) on todettu sairaalahoitoja vähentävää vaikutusta ja parantaa elämänlaatua

  • Hyperkalemiariski kuitenkin kasvaa merkittävästi, joten elektrolyyttejä on seurattava säännöllisesti ja annosnostojen jälkeen

Kandesartaanilla (ATR-salpaaja) on todettu sairaalahoitoja vähentävää vaikutusta.

Beetasalpaajilla voi olla enintään vähäinen vaikutus ennusteeseen, tutkimustulokset ovat ristiriistaisia ja liian matalasta syketaajuudesta on haittaa.

  • Käytetään, jos lääkkeelle on syysairauksen pohjalta indikaatio, kuten nopea eteisvärinä.

Eteisvärinä usein ongelmana.

  • Sinusrytmin säilyttämisestä on hyötyä.
    • Tarvittaessa estolääkitys tai ablaatiohoito.
  • Kroonisen eteisvärinän sopiva taajuus levossa 60-100 /min.

Säännöllinen liikunta ja laihdutus, jos ylipainoa. 

(huom! lisää sisäinen linkki ylläolevaan liikunta-sanaan pdf. sivu 84

Oikean kammion vajaatoiminnan hoito

Usein syynä vasemman kammion vajaatoiminta (esim. vasemman puoleiset läppäviat).

  • Etenkin diastolisen vajatoiminnan edetessä kehittyy keuhkovaltimotason nousua, mikä kuormittaa oikeaa kammiota.

Diureetteilla hoidetaan kongestiota ja hypervolemiaa.

  • Yleensä tarvitaan loop-diureettia eli furosemidia.
    • Merkittävä suolistoturvotus huonontaa p.o. – furosemidin tehoa, jolloin tarvitaan parenteraalista hoitoa (akuutti dekompensaatio).
    • MRA (spironolaktoni) voi olla hyödyllinen, etenkin jos maksakongestio + sekundaarinen hyperaldostenismi.

Hypovolemia on tavallinen ongelma.

  • Oikean kammion pumppaus nopeasti huononee -> vasemman kammion esikuorma jää pieneksi -> iskutilavuus entisestään pienenee ->munuaisten verenkierto vähenee ja diureesi hiipuu
  • Ongelmaa pahentaa tilanteeseen nähden liian matala syketaajuus
    • Minuuttitilavuus = iskutilavuus x syketaajuus
  • Liian suureksi jäänyt diureettiannos dekompensaatiojakson jälkeen. 

Lääkehoito

Kudosraudan puutos ja sen korjaaminen 

Lue lisää: Ferinject lääkeohje/ Raudanpuuteanemia/ etiologia ja liittännäissairaudet

Kuva: Sydämen systolisessa vajaatoiminnassa kudosraudan puutteen korjaaminen parantaa toimintakykyä ja vähentää sairaalahoidon tarvetta. PDF sivu 38.

+ lisää sisäinen linkki etiologia ja liitännäissairaudet, pdf sivu 25

Systolisen vajaatoiminnan lääkehoito: muut lääkkeet

  • ATR-salpaajan ja neprilyysiestäjän yhdistelmähoito voidaan systolisessa sydämen vajaatoiminnassa ottaa käyttöön ACE-estäjän tai ATR-salpaajan tilalle niillä potilailla, joilla on edellä mainitusta lääkityksestä huolimatta vielä haittaavia sydämen vajaatoiminnan oireita, kun

    • EFon<35%

    • NYHA-luokka 2-4 ja

    • ACE-estäjä tai ATR-salpaaja ollut aiemmin käytössä.

    • Hoidon aloittaa ja erityiskorvaushakemuksen tekee erikoissairaanhoito.

    • Hoito parantaa näiden potilaiden ennustetta ja vähentää sairaalahoidon tarvetta verrattuna ACE-estäjälääkitykseen.

    • Myös ATR-salpaajan ja neprilyysiestäjän yhdistelmähoito voi nostaa kreatiniinia ja aiheuttaa hyperkalemiaa.

  • Sinusrytmissä oleville systolista sydämen vajaatoimintaa sairastaville, joiden syke on nopea maksimaalisesta beetasalpaaja-annoksesta huolimatta, voidaan aloittaa ivabradiinilääkitys.

    • käytetään kuitenkin harvoin, koska lääkkeelle ei ole korvattavuutta

  • Digoksiinilääkitystä (maksimiannos 0.125mg/vrk) voidaan harkita eteisvärinässä oleville sydämen vajaatoimintapotilaille, joiden syke on maksimaalisesta muusta lääkehoidosta huolimatta liian nopea (levossa > 100).

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *